Hervannan kansalaisraati osallistuvan demokratian kanavana

Tutkimus käsittelee vuonna 2012 järjestettyä Hervannan kansalaisraatia, jossa paikalliset asukkaat kutsuttiin esittämään toimenpide-ehdotuksia Hervannan kehittämiseksi. Raatia voidaan pitää osallistuvan demokratian kokeiluna, jossa on haluttu luoda kanavia paikallisten asukkaiden kuulemiselle. Hervannan raadista tekee erityisen raatiprosessin jälkeen alkunsa saanut aktiivinen kansalaistoiminta, jossa raatilaiset ovat itse edistäneet raadin toimenpide-ehdotuksia. Tutkimuksessa käsittelen kyseistä Hervannan kansalaisraatia ja sen jälkeen syntynyttä kansalaistoimintaa yhtenäisenä prosessina, joka jatkuu myös varsinaisen raatitoiminnan jälkeen. Tutkin, millaisia osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia kansalaisraatiprosessiin osallistuminen on asukastoimijoille tarjonnut. Kartoitan osallistujien kokemuksia raatiprosessista ryhmä- ja yksilöhaastattelujen avulla. Laadullinen sisällönanalyysin keinoin luokittelen osallistujien kokemuksia osallistumisesta ja vaikuttamisesta. Lopuksi kytken tulokset aiempaan tutkimukseen sekä teoreettisiin käsitteisiin. Hyödynnän tutkimuksessani etenkin luottamusta käsittelevää teoreettista kirjallisuutta. Tutkimuksen tulokset tukevat käsitystä, että kansalaisraateja voidaan hyödyntää paikallisten asukkaiden mielipiteiden selvittämiseksi sekä yhteisöllisyyden ja luottamuksen vahvistamiseksi. Toisaalta raadin todellinen vaikuttavuus on Hervannassa jäänyt heikoksi tutkimuksen teon aikaan ja raatilaiset ovat kokeneet, ettei kuntahallinto ole huomioinut raadin ehdotuksia. Tämä on johtanut epäluottamuksen sekä vastakkainasettelun vahvistumiseen raadin ja kuntahallinnon välillä. Ongelmat raadin ja kuntahallinnon välillä eivät kuitenkaan ole johtaneet asukkaiden passivoitumiseen vaan asukkaat ovat itse ottaneet aktiivisen roolin raadin ehdotusten edistämiseksi. Johtopäätöksenä raatiprosessista on ollut se, että osallistuvan demokratian ohella raatiprosessi on edistänyt erilaisia suoran ja vastademokratian muotoja

Reflections on Participatory Democracy Reforms

Väitöskirjassani tarkastelen niin kutsuttujen demokratiainnovaatioiden hyödyntämistä osana organisaatioiden päätöksentekoa. Demokratiainnovaatioihin kuuluvat muun muassa osallistuva budjetointi, kansalaisaloitteet, suorat kansanäänestykset, sekä erilaiset puntaroivan demokratian periaatteille pohjautuvat puntaroivat kansalaiskeskustelut, kuten kansalaisraadit. Demokratiainnovaatioita on toistaiseksi hyödynnetty erityisesti julkisessa päätöksenteossa, jossa niiden on katsottu täydentävän olemassa olevia demokraattisia instituutioita vastaavan erilaisiin demokratian kipupisteisiin, kuten äänestysaktiivisuuden ja poliittisen luottamuksen laskuun. Toisaalta aikaisemmassa tutkimuksessa on todettu, että demokratiainnovaatiot jäävät usein irrallisiksi jo olemassa olevista päätöksentekoprosesseista. Tästä syystä niiden todellinen vaikutus jää usein vähäiseksi. Koska demokratiainnovaatioita hyödynnetään entistä enemmän, tarvitaan lisää tutkimusta siitä, kuinka demokratiainnovaatiot voitaisiin kytkeä paremmin osaksi jo olemassa olevia päätöksentekoprosesseja niin, että ne tarjoaisivat osallistujille aidon mahdollisuuden osallistua päätösten tekemiseen. Tässä väitöskirjassa pyrin vastaamaan tietotarpeeseen teoreettisen tutkimuskirjallisuuden sekä empiirisin tutkimuksen avulla. Väitöskirja koostuu johdantoluvusta ja neljästä tutkimusartikkelista. Neljän artikkelin aineisto on koottu kahdessa suomalaisessa kunnassa ja yhdessä kansalaisjärjestössä. Ensimmäinen artikkeli tarkastelee Hervannan kansalaisraadin vaikuttavuutta suhteessa Tampereen kaupungin päätöksentekoon. Toisessa artikkelissa tutkin Suomen Setlementtiliiton järjestämien organisaatioraatien osallistujien kokemuksia raatiprosessista. Kolmannessa artikkelissa tutkimuskohteena ovat Turun kaupungin viranhaltijoiden näkemykset kansalaisosallistumisen haasteista ja mahdollisuuksista. Neljäs artikkeli tarkastelee osallistujien kokemuksia Turku keskustelee -kansalaispaneelista, jossa paikalliset poliitikot osallistuivat puntaroivaan kansalaiskeskusteluun yhdessä tavallisten kansalaisten kanssa. Johdantoluvussa tarkastelen yhdessä ja erikseen neljän eri artikkelin tuloksia vastatakseni kolmeen eri tutkimuskysymykseen: Miksi demokratiainnovaatioita järjestetään? Kuinka organisaatioiden sisäiset tekijät vaikuttavat demokratiainnovaatioiden toteutukseen? Kuinka demokratiainnovaatiot voitaisiin paremmin kytkeä osaksi organisaation päätöksentekoa? Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu demokratiateorian ja organisaa-tiotutkimuksessa esitettyjen teorioiden pohjalle. Käytän demokratiateoriaa demo-kratiainnovaatioiden arvioimiseksi. Organisaatioteorioiden pohjalta tutkin, kuinka organisaatioiden sisäiset tekijät vaikuttavat demokratiainnovaatioiden toteuttamiseen. Metodologisesti tutkimukseni nojaa tapaustutkimuksen sekä toimintatutkimuksen traditioihin. Tutkimukseni johtopäätökset perustuvat neljän tutkimusartikkelin tuloksille. Artikkeleiden tutkimusaineisto sisältää osallistujien ja järjestäjien haastatteluja ja kyselyjä. Aineisto on analysoitu laadullisten ja määrällisten tutkimusmenetelmien avulla. Tutkimukseni johtopäätöksenä on, että organisaatioiden motiivit demokratiain-novaatioiden järjestämiseen vaihtelevat organisaatioiden vallitsevien arvojen ja tavoitteiden mukaan. Organisaation tarpeet ja olemassa olevat normit ja käytännöt määrittävät sen millaisiksi demokratiainnovaatioiden toteutus ja tulokset muodostuvat. Lopuksi tarkastelen tapoja, joilla organisaatioiden vallitsevasta järjestyksestä poikkeavat demokratiainnovaatiot voitaisiin paremmin kytkeä osaksi organisaatioiden olemassa olevia päätöksentekoprosesseja. Tätä voidaan edesauttaa muun muassa kehittämällä osallistumista koskevaa lainsäädäntöä ja ohjeistusta sekä tarjoamalla koulutusta organisaatioille ja niiden henkilöstölle. Organisaatioiden jäseniä voidaan kannustaa myös omaksumaan uusia rooleja, jotka tukevat demokratiainnovaatioiden hyödyntämistä.The objective of this thesis is to empirically assess the use of democratic innovations–new forms of public participation, in which citizens are directly involved in decision-making. Democratic innovations include participatory budgeting, citizens’ initiatives, referendums, and deliberative mini-publics, such as citizens’ juries. In public policy-making, these democratic innovations have qualities that can complement existing democratic political institutions by functioning as a remedy for democratic deficits, such as low turnout and political distrust. However, when implemented in practice, democratic innovations often remain detached from existing organizational practices. Therefore, democratic innovations often lack a decisive impact on decision-making. Yet despite their lack of impact, democratic innovations are becoming more common in various contexts. There is therefore a need to study how they could be incorporated into existing democratic processes. This thesis aims to explore this question using theoretical literature and empirical research. The thesis consists of an introductory chapter and four articles. The data in the articles were collected in two Finnish municipalities and in one non-governmental organization. The first article studies the influence of the Hervanta citizens’ jury that was or- ganized in the City of Tampere. In the second article, I examine the experiences of workers who participated in four organizational juries organized by the Finnish Federation of Settlement Houses. The third article investigates the attitudes of local public administrators toward public engagement in the City of Turku. The fourth article explores the experiences of citizens and politicians who participated in the Turku deliberates citizens’ panel. In the introductory chapter, I assess the findings of the articles individually and comprehensively to address the following three research questions: Why are democratic innovations implemented in different organizational contexts? How can organizational contexts shape democratic innovations? How could democratic innovations be better incorporated into existing organizational practices? The theoretical framework in my thesis is constructed using democratic theory and institutional theory. I apply normative democratic theory to empirically study democratic innovations. Additionally, I use institutional logic theory to investigate how organizational context can impact the implementation of democratic innovations. Methodologically, I rely on traditions of case studies and action research. The results of the thesis are based on four articles. The data in the articles include interviews and surveys of the organizers and participants. The data are analyzed using both qualitative and quantitative research methods. Based on empirical research findings, I argue that democratic innovations often fail to democratize organizational practices because the democratic value of the democratic innovations may depart from the core values of the organization which derive from its dominant institutional logic. In fact, as I will show, the norms and practices of the organization often determine the impact of democratic innovations. To tackle this issue, I propose solutions for merging institutional logics. These solutions include creating incentives for adopting more democratic organizational cultures. The results of this study indicate that democratic innovations may be better incorporated into existing modes of decision-making when there are proper mechanisms, regulations, and guidances in place. It also suggests that organizational members could be encouraged to adopt new roles that support the uptake of democratic innovations

Viranhaltijoiden suhtautuminen kuntalaisosallistumisen lisäämiseen kuntahallinnossa

Public administrators’ perceptions of public engagement in local government This article is an empirical study of the attitudes of public administrators toward public engagement. Currently there is a gap in the research on the attitudes of senior public servants who are important gate-keepers for the implementation of public engagement policies. This article contributes to filling this gap in the research by using interviews with senior public servants in a Finnish municipality. The study reveals that the administrators positively value citizens and their participation. However, there are differing views concerning the relationships between the new models of civic participation and the traditional models of planning and decision-making. The results indicate that there is an ongoing cultural change within the administration. The main factors that undermine the realization of public engagement policy can be divided into legislative, organizational, individual and cultural capacities

Etiikan opiskelua mobiilisovelluksen tuella

publishedVersionNon peer reviewe

Can politicians and citizens deliberate together? : Evidence from a local deliberative mini‐public

In a deliberative mini‐public, a representative number of citizens receive information and discuss given policy topics in facilitated small groups. Typically, mini‐publics are most effective politically and can have the most impact on policy‐making when they are connected to democratic decision‐making processes. Theorists have put forward possible mechanisms that may enhance this linkage, one of which is involving politicians within mini‐publics with citizens. However, although much research to date has focussed on mini‐publics with many citizen participants, there is little analysis of mini‐publics with politicians as coparticipants. In this study, we ask how involving politicians in mini‐publics influences both participating citizens' opinions and citizens' and politicians' perceptions of the quality of the mini‐public deliberations. We organised an online mini‐public, together with the City of Turku, Finland, on the topic of transport planning. The participants (n = 171) were recruited from a random sample and discussed the topic in facilitated small groups (n = 21). Pre‐ and postdeliberation surveys were collected. The effect of politicians on mini‐publics was studied using an experimental intervention: in half of the groups, local politicians (two per group) participated, whereas in the other half, citizensdeliberated among themselves. Although we found that the participating citizens' opinions changed, no trace of differences between the two treatment groups was reported. We conclude that politicians, at least when they are in a clear minority in the deliberating small groups, can deliberate with citizens ithout negatively affecting internal inclusion and the quality of deliberation within mini‐publics.publishedVersionPeer reviewe

Passiivisesta työttömästä aktiiviseksi työnhakijaksi : työttömän hallinta aktiivisessa työvoimapolitiikassa

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä hallinnan analyyttisestä näkökulmasta. Tehtävänä on eritellä erilaisia aktiivisessa työvoimapolitiikassa käytettyjä diskursseja ja käytäntöjä. Nämä muodostavat hallinnan rationaliteetteja ja tekniikoita, joiden tarkoituksena on vaikuttaa työttömän työnhakijan työllistymisen lisäksi hänen itseymmärrykseensä. Näin työvoimapolitiikka luo tietynlaista moraalisubjektiutta ja määrittää yksilön mahdollisuuksia olla tietynlainen moraalinen persoona. Tutkielman analyysimenetelmä pohjautuu tutkielman teoreettiseen viitekehykseen ja ennen kaikkea Michel Foucaultin tuotannossaan esittämiin metodeihin. Metodologisen selkärangan vahvistamiseksi tutkielmassa esitellään myös diskurssianalyysin perusteet. Tutkielman pääasiallisena aineistona toimivat erilaiset työvoimahallinnon tuottamat ohjeet, joita käytetään työvoimatoimistojen toiminnan ohjaamiseen työvoimapoliittisten päätösten ja julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain toimeenpanemiseksi. Lisäksi aineistoon kuuluu kolme työpoliittisen tutkimussarjan ja työhallinnon julkaisut -sarjan – julkaisua ja laki julkisesta työvoimapalvelusta. Aineistosta suoritettavien analyysien kontekstina toimivat hyvinvointiyhteiskunnan muutos sekä poliittisten ohjelmien ja valtiokeskeisen kielen murros. Tätä on kuvattu julkisen vallan hallinnollistumisena, jolla viitataan vallankäytön jakaantumiseen erilaisiin instituutioihin, prosesseihin ja hankkeisiin. Nämä sitovat hallinnan kohteet erilaisiin käytäntöihin ja asetelmiin, joita määrittävät rajatut tavoitteet ja tieto-valta – asetelmat. Hallinnollistuminen viittaa myös julkisen vallan vallankäyttöön, joka suoranaisen pakottamisen sijaan pyrkii vaikuttamaan yksilöiden valintoihin ja mahdollisuuksiin ”etäältä”. Tämä viittaa myös niin kutsuttuun eetospolitiikkaan, joka tähtää elämän itsensä ja elämäntapojen ohjaamiseen. Tutkimustulosten mukaan aktiivisen työvoimapoliittisen hallinnan tekniikoita ovat sopimus, valvonta, profilointi ja valtaistaminen. Ne toimivat erityisen aktiivisen kansalaisuuden eetoksen ja elämänkäytännön välittäjinä. Siinä yksityisen kansalaisen hyvinvointi on siirtynyt yhä enemmän hänen omalle vastuulleen

Hervannan kansalaisraati osallistuvan demokratian kanavana

Tutkimus käsittelee vuonna 2012 järjestettyä Hervannan kansalaisraatia, jossa paikalliset asukkaat kutsuttiin esittämään toimenpide-ehdotuksia Hervannan kehittämiseksi. Raatia voidaan pitää osallistuvan demokratian kokeiluna, jossa on haluttu luoda kanavia paikallisten asukkaiden kuulemiselle. Hervannan raadista tekee erityisen raatiprosessin jälkeen alkunsa saanut aktiivinen kansalaistoiminta, jossa raatilaiset ovat itse edistäneet raadin toimenpide-ehdotuksia. Tutkimuksessa käsittelen kyseistä Hervannan kansalaisraatia ja sen jälkeen syntynyttä kansalaistoimintaa yhtenäisenä prosessina, joka jatkuu myös varsinaisen raatitoiminnan jälkeen. Tutkin, millaisia osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia kansalaisraatiprosessiin osallistuminen on asukastoimijoille tarjonnut. Kartoitan osallistujien kokemuksia raatiprosessista ryhmä- ja yksilöhaastattelujen avulla. Laadullinen sisällönanalyysin keinoin luokittelen osallistujien kokemuksia osallistumisesta ja vaikuttamisesta. Lopuksi kytken tulokset aiempaan tutkimukseen sekä teoreettisiin käsitteisiin. Hyödynnän tutkimuksessani etenkin luottamusta käsittelevää teoreettista kirjallisuutta. Tutkimuksen tulokset tukevat käsitystä, että kansalaisraateja voidaan hyödyntää paikallisten asukkaiden mielipiteiden selvittämiseksi sekä yhteisöllisyyden ja luottamuksen vahvistamiseksi. Toisaalta raadin todellinen vaikuttavuus on Hervannassa jäänyt heikoksi tutkimuksen teon aikaan ja raatilaiset ovat kokeneet, ettei kuntahallinto ole huomioinut raadin ehdotuksia. Tämä on johtanut epäluottamuksen sekä vastakkainasettelun vahvistumiseen raadin ja kuntahallinnon välillä. Ongelmat raadin ja kuntahallinnon välillä eivät kuitenkaan ole johtaneet asukkaiden passivoitumiseen vaan asukkaat ovat itse ottaneet aktiivisen roolin raadin ehdotusten edistämiseksi. Johtopäätöksenä raatiprosessista on ollut se, että osallistuvan demokratian ohella raatiprosessi on edistänyt erilaisia suoran ja vastademokratian muotoja